Terveys on hieno juttu - jos sellaista vain löytyy.

Vuosi takaperin olin töissä lemppausfirmassa, siitä alkoi sairasteluputki joka jatkuu vielä tänä päivänä.

Lääkäriin menin kohtalaisen nopeasti, mutta julkisella terveydenhuollolla kesti n. 10 kk selvittää että välilevy on (ehkä) pullistunut, ja se (ehkä) ärsyttää iskias hermoa, jolle ei taas voi tehdä mitään. (Ehkä.)

Tänään kävin jälleen lekurissa anomassa saikkua ja uusimassa rseptiä. Työssäni seisotaan jatkuvasti eikä se pidemmän päälle tee kamalan hyvää selälle. Sairaanhoitaja kysyi miksi jo nyt uusin reseptiä. Yllättäen syy ei ollut se että aikaisemmat olivat hävinneet, ne eivät olleet myöskään mystisesti joutuneet aika-avaruus jatkumoon jonne parilliset sukat pääsevät pesukoneen kautta. Minä olin syönyt ne.

"Et sinä voi syödä niitä niin paljoa!" Kiljaisi hoitsu.
No okei, 100 vahvaa kipulääkettä on aika paljon 2 viikossa.
"Mutta kun sattuu." Potilas kitisi.
"Herra varjele, en ihmettele jos mahalaukussasi olisi jo reikä!"
"Aijaa?"
"Sinä tarvitset vahvempia lääkkeitä."
Jipii. Entisetkin tekivät jo olon sekavaksi.
"Tule huomenna lääkäriin."

Mitähän sieltä seuraavana määrätään? Jotain kivoja kolmiolääkkeitä ehkä?

Oikeastaan tarkoitus ei ollut kuvailla lääkärissä käyntiä. Olen rampannut ortopedilta toiselle viimeisen vuoden ajan, ja nyt viimein on alkanut jotain tapahtua.

Mutta jos haluaisin käydä samaisen rumban läpi - sanotaan - 40 vuotta vanhempana, olisi joka ikisen jonon hännällä. Aamulehden yleisönpalstalla nimittäin eräs vanhus valitteli jokin aika sitten kuinka vaikea ortopedille on päästä. Siinä vaiheessa kuukauden jonotusaika tuntui oikeastaan ihan leppoisalta. Pappa oli nimittäin odottanut 2 vuotta.

Sairaanhoitoon pätee valitettavasti sama kylmä logiikka kuin muuhunkin kiireen ja tuloshakuisuuden kyllästämään yhteiskuntaan. Nuoret tuottavat vanhat eivät, siispä vanhat hännille nuoret nopeasti takaisin koneistoon. Käytännössä systeemi on hyvä, mutta eettisiä puolia sietäisi pohtia. Kukapa haluaisi olla vanhana tuo sama pappa joka odottaa tekoniveltä hautaan asti?

Rakastakaa itseänne.

Tampereen päiväkirja, osa yksi.

Täällä olen, hengitän ja elän. Vaikka sitä saattaa olla vaikea uskoa.

Bloggaus oli katkolla hyvin luonnollisesta syystä: Nettiyhteyttä ei ollut. Niille joille sosiaaliporno on päivän kohokohta tulee nyt paljastuksia:

Muutin tänne suunnilleen maaliskuun alussa, työn ja naisen perässä.

Pääsi sitten käymään niin että ensin menetin työn ja sitten naisen. Mutta se on elämää se. Tosin naisesta ei voi olla vielä ihan satavarma, katsotaan sitä sitten omalla painollaan.

Pikkukaupungin poika ilmeisesti pystyy sopeutumaan Tampereeseen samalla tavalla kuin minne tahansa muualle. Huonosti. Ensin meno ahdisti, sitten se suututti ja nyt tuntuu siltä että tekemistä on joka päivä yhä enemmän. Sitä vastaan voi taistella vain hurjalla tietzigalla kykkimisellä ja jazzin kuuntelulla. Eli no-lifettämällä.

Mitä sitten tulee kirjoittamiseen, tuntuu siltä että ympäristön vaihdos on kiihdyttänyt sitä. Olen ollut aina huono olemaan yhdessä paikassa kauan aikaa, ja 22 vuotta Haminassa alkoi olla jo PIKKUISEN liikaa. Kolmas kirja on siis työn alla, ja sopimuksia on alettu pikku hiljaa hioa ja miettiä.

Uuden työpaikan myötä myös talous alkaa olemaan siinä kunnossa ettei makkarasta leivän päällä tarvitse välttämättä tinkiä koko ajan. Saati sitten muusta sirkushuvista. Ensi viikonloppuna KadonneenMaailman löytää täten yo talolta pogoamasta Stam1nan tahtiin.

Tässäpä pieni päivitys sitten - no - kaikkeen. Bloggaus jatkunee säännöllisen epäsäännöllisesti tästä eteenpäin.

Heikki

Free Mojtaba and Arash Day.

Kyseessä on kutsu koko blogosfäärille, viettämään näille kahdelle Iranilaiselle polkkaajalle omistettua päivää. Kyseiset herrat istuvat vankilassa Blogiensa takia, ja blogosfääriä on kutsuttu vetoamaan viranomaisiin.

Tässä hieman poimintoja uutisesta jonka voit lukea bbc.co.uk:n sivustolta. Pahoittelen linkin puutetta, olen laiska.

Arash Sigarchi and Mojtaba Saminejad are both in prison in Iran.

A spokesman for Amnesty International said: "Just as the internet is a tool for freedom, so it is being used as an excuse for repression.

"Amnesty International has recorded a growing number of cases of people detained or imprisoned for disseminating their beliefs or information through the internet, in countries such as China, Syria, Vietnam, the Maldives, Cuba, Iran and Zimbabwe.

"It is also shocking to realise that in the communications age just expressing support for an internet activist is enough to land people in jail."

It is not just human rights issues in countries which have a track record of restricting what is published in the media that is of concern to bloggers.

Minä kyllä periaatteessa ymmärtäisin jos journalisti joutuisi Iranin kaltaisessa maassa vankilaan näkemyksiensä vuoksi. Mutta ovatko blogit todella niin vakavasti otettava media, että hallitus huolestuu niistä.

Minun tuttavapiirilläni on vielä blogeista kuva, joka on suunnilleen: "Onhan ne jotkut ihan kivoja lukea." Kukaan heistä ei pidä yhtäkään blogia vakavastiotettavana tiedonlähteenä. Eivätkä kuulemma aio pitää. (Paitsi minun omaani, köh köh.)

Toisaalta suljetussa ja sorretussa maassa vaihtoehtomediat nousevat varmasti aivan toiselle sijalle kuin esimerkiksi suomessa. Ehkä esimerkiksi P.Koreassa juuri blogit ovat ainoa tapa saada sensuroimattomia uutisia, tai mahdollisesti kiinassa. Kuka tietää?

Samoin minua on ihmetyttänyt tämä googlen työntekijän erottaminen. Hän kun polkkasi vähän väärää matskua sivuilleen ja hupsista, löysikin kengän kuvan persuksistaan. Työntekijä oli mm. arvostellut työnantajaansa ja palkkaa.

Selvä juttu, ettei kukaan työnantaja pidä moisesta. Mutta oliko siinä riittävät syyt potkia mies pellolle? Lain mukaan työstä ei tarvitse pitää, kunhan sen tekee. Mikä lie sitten ollut virallinen syy potkuihin, todellisen jokainen varmasti arvaa.

Nyt on aika lähteä työhaastatteluun. Toivottakaa onnea.

How can I believe in God when just last week I got my tongue caught in the roller of an electric typewriter?

Työhaastattelu, ensimmäinen lajiaan kaikista hakemuksista joita olen lähettänyt, oli keskiviikkona. Kaikki meni hyvin, kunnes kivikasvoinen haastattelija kysyi:

"Mitä negatiivisia ominaisuuksia sinussa mielestäsi on?"
O-ou. "Negatiivisia? Hmm.. ööh..."
Mies tuijotti minua. Se näytti siltä että se tappaisi minut jos en vastaisi juuri nyt.
"No siis, öh, mä saatan menettää hermoni."
"Hermot?"
"Joo, siis jos mulle, tuota, auotaan koko ajan päätä. Kauan."
"Miksi?"
"No siis tietysti koska, öh, jos se siis sillee. Tuota. Jos se on perusteetonta."
"Onko asiakas aina oikeassa?"
"Totta kai! Tietysti. Mut, tiätsä, jos se ei olekaan oikeassa."
"Miksi?"
"Mitä miksi?"
"Miksi asiakas ei ole oikeassa?"
"Nokutuotaemmätiiäöh."

Se siitä sitten. En ollut varautunut tuohon kysymykseen. Mutta toisaalta, onhan tuo inhimillinen piirre. Ja olisi kieltämättä ollut valehtelua jos olisin väittänyt ettei minulla ole negatiivisia ominaisuuksia. Jälkeenpäin lohduttauduin sillä, että asiakaspalvelussa kaikki negatiiviset ominaisuudet ovat miinusta. Ja kukaan ei usko jos sanot että sinulla ei ole niitä. Pirun vaikea kysymys yhtä kaikki.

Ai niin, ja lahdessa asuu joku nainen joka kiusaa bussikuskeja. Bussi ajoi asemalle, ja minä astuin ulos hyvin ansaitulle savukkeelle. Kuski meni ottamaan tavaroita säilytystilasta ja alkoi raijaamaan niitä sisään, samalla iloisesti hymyilevä nainen astui hänen eteensä ja alkoi selvittämään kaikkea mahdollista kuskille. Hän jatkoi sitä aikansa ja seurasi kuskia kuin hai laivaa. Kun viimein kuski pääsi sisään autoon, hän huokaisi näennäisesti helpotuksesta ja käynnisti auton. Mutta mitä teki nainen?

Lähti juoksemaan bussin vierellä.

Siellä se ramppasi iloisesti ja vilkutteli kuskille. Sitten neiti äkkäsi toisen bussin ja meni sen luokse. Huvinsa kullakin.

hämärä länkyttäjä, tuo pinserin listan sukulaispolkkaaja, tai ainakin joskus oli, julkisti häpeilemättä kilpailun kosiskellakseen uusia lukijoita ja säilyttääkseen vanhat. Onko tämä moraalisesti oikein, kysyn vaan. Aavisteleeko hän bloginsa tason laskua vai voisiko peräti olla, että länkytys yrittää pitää asiakaskuntansa koska joutuu olemaan hetken polkkaamatta?

Tuotteelle on sentään tärkeää että asiakkaat muistavat sen. Oli miten oli, minulle pitäisi antaa paita koska:

Mä nyt vaan olen niin hyvä, ja olen lukenut länkytyksiä alusta asti.

Suuret kiitokset.

Tänä aamuna heräsin, ja aloin lukea uutisia netistä kuten tapani on. Hetken kuluttua kuitenkin kämppä meni pimeäksi, ainoastaan yksi pistorasia toimi.

Minä odottelin hetken ja pohdin, mitkä ovat mahdollisuudet siihen että sähkökatkos katkaisee vain parista piuhasta virran. Hälyttävän huonot, totesin. Menin sitten tutkimaan sähkötaulua, mutta enhän minä kädetön tiedä milloin sulake palaa ja milloin ei. Soitin Haminan Energiaan. He tuumasivat hetken, ja sitten karauttivat paikalle seitsemältä aamulla!

Miehet totesivat ystävällisesti että sulake on palanut, ja vaihtoivat sen. Vieläpä nurisematta. Sitten vanhempi sähkömies opasti minua kuinka sulakkeet tarkastetaan.

Tämä on asiakaspalvelua! He menivät todella pitkälle avuliaisuudessa, eikä minun mielestäni ole lainkaan sähkölaitoksen asia tulla vaihtamaan sulakkeita.

Kiitos. Suuri kiitos. Näin mukavat ihmiset pelastavat päivän kuin päivän. Vielä kerran, kiitos.

Your inner soul is calling for help! You always
seem so depressed, lonely, and feel like an
outsider. You may have a cold, sad exterior,
but in all reality you are hurt inside and
bottling up all of your anger. Everyday you
wonder why are you still here when there is
nothing left? You use to once be a happy,
loving soul, but it was damaged by 'them' and
seems like it never can be fixed again.
However, you have yet seemed to realize that
there are people out there that deeply care for
you. They secretly have a thing for you because
they find you to be dark, mysterious, and full
of secrets, not to mention being the prettiest
person in the world! You like to enjoy your
time by yourself expressing your feelings
through forms of art, and enjoy nice quiet
scenaries that just dazzle your mind with awe.
Your bedroom is basically your sanctuary where
you can hide out, hidden from those who gave
you all of the pain. Try to loosen up and have
some fun! Never start frowning because you
never know who's falling in love with your
smile :)


What Is Your Inner Soul Trying To Say? (With Pics, See All Results!)
brought to you by Quizilla


Perhana. Vieläkin olen testin mukaan ihan paskana. Vielä yksi...


You,re a very depressed, lonely person. Something
happened to you that changed your point of view
on life or maybe you always been this way. You
don't have any friends because you dont see the
point in making them they will just leave
anyway so why bother or maybe you just dont
want them. But try and stay positive there are
people who love you, so dont push them away
they just want to help. You might be scared to
make friends because you think they might hurt
you, but they won't, good friends always stay
together so try and make some. Check out my
new YYH Series ~A Bleeding Heart~


Whats Your Personality(with PICS)
brought to you by Quizilla

Oikeasti. Olenko minä tällainen? Vielä yksi, pakko tässä ruumiista on vielä jotain iloa olla.


you're an angel of death and destruction. you like
hurting others and chaos.


what kind of angel are you?
brought to you by Quizilla

Perkele!


In your eyes, people can't seem to see anything
because your eyes are covered up by tears! You
are constantly hurt and depressed... No one
seems to understand how you feel because
everyone is scared to get close to you... You
long to be able to reach out and tell someone
everything, and all of your problems... But you
have no one to tell, or they just don't seem to
want to hear what you have to say. You've been
hurt many times that you don't seem to have any
tears left to shed, or if you do, they're an
endless river flowing... You've started to hide
and bottle up all or your problems and
feelings, hoping that maybe they just will go
away... You want company, but at the same time,
you're scared of it. Your sanctuary is your
room where you can just be alone and try to
throw away all of your aching pains. You're
dark and mysterious and people like you for
that reason. Even if you think you're all by
yourself in the dark, someone is always there
with you. Your special someone wants to admit
and show their feelings towards you, but
they're afraid of how you'll take it. Get out
more and enjoy life because, it is far too long
to frown your way through :)


What Lies Behind Your Eyes? (With Pics, See All Results!)
brought to you by Quizilla

...ääähhhhh.....


Hecate


?? Which Of The Greek Gods Are You ??
brought to you by Quizilla

Noin! Nyt voin lopettaa. Tosin jos ei parempaan pysty kuin mustan magian jumalaan niin... Mistä sekin kertoo?

Your Heart is Black


What Color is Your Heart?
brought to you by Quizilla


Minua alkaa epäilyttämään. Sadako, Seth Gecko ja musta sydän.

Fun at the Titty Twister.


Which B-Movie Badass Are You?
brought to you by Quizilla


Hauskaa testien kanssa.

You are Sadako, from "Ringu." You are
beyond scary.


Which Horror Movie Character Are You? (Many Options)
brought to you by Quizilla

If there are no stupid questions, then what kind of questions do stupid people ask? Do they get smart just in time to ask questions?

- Scott Adams

Päivä täynnä musiikkia. Ensin miksaamaan, sitten aletaan vääntämään biisiä. Biisi on valmis, vain laulut puuttuvat. Ja allekirjoittanut laulaa ne.

Lähetän biisin pohjat kuunneltavaksi, sikäli kun se ketään kiinnostaa, kunhan saan ftp:n toimimaan.

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun hyvän ystäväni kanssa. Meillä on molemmilla tunne, ettemme ole aivan oikeassa paikassa. Jotain siis puuttuu, mutta en osaa lainkaan sanoa mitä. En ole vain löytänyt oikeaa paikkaa itselleni, enkä usko sen tästä kaupungista löytyvän.

Syynä saattaa olla se, että kaikkea voi tehdä. Minä en ainakaan osaa rajata vaihtoehtojani niin suppeiksi, että osaisin valita helposti mitä haluan. Oma ongelmani on vieläpä siinä että en lainkaan tiedä mitä haluan. Se kyllä käy ilmi seuraavasta kirjastanikin joka julkaistaan ehkäpä vuoden kuluttua.

Ai niin, verkkoyhteyteni oli poikki. Mikä on mahdollisuus siihen, että tuhannesta käyttäjästä juuri minun kohdallani tehdään kirjoitusvirhe? Hitto vieköön. Herrat IT-insinöörit saapastelivat eilen kämppääni, astuivat kissan hännän päälle, mutisivat sekavia DHCP käskyistä ja väänsivät koodia komentokehotteeseen. Sitten nuorempi kaveri naurahti:

"Heh, joo. Se oli se DHCP, me tehtiin kirjoitusvirhe."
"Thc...t?"
"DHCP. Se määrittelee IP osoitteesi, aliverkon peitteesi, kaiken! Siellä oli yksi puolipiste liikaa."
"Alaverkon...peiton?"
"Joo."
Hiljaisuus.
"Kiva."
"Niin, että morjensta nyt sitten."

Viva la technologie! Yksi puolipiste väärässä paikassa ja minun yhteyteni jumittui täysin. Sähköverkkomme, informaatioyhteiskuntamme ja ohjussiilomme ovat kirjoitustaidottomien insinöörien hallussa. Turvallista vai mitä?